Kiireetön iltapäivä,
maataan sun sängyllä,
makaat silmät kiinni selällään
ja minä kasvot kohotettuna aurinkoon,
silmät sinussa.

Ihmettelen mikä on tehnyt sinusta kauniin.
Kysyt miksi hymyilen
enkä vastaa,
miehisen egon kohotus jääköön muille.

Niille jälkeeni tuleville.

En minäkään ole tyhmä,
et sinä siihen minun viereeni jää
hetken viivyt,
annat ajan vierähtää,
muttet jää,
kyllä minä sen tiedän.

Etkä jäänyt,
näin myöhemmin ajatellen.
Viivyit siinä kuin perhonen,
hetken kosketuksena huulilla,
kunnes lähdit pois.